Venäjänajokoira

( Russkaja Gonzaja – Russian Hound )

Alkuperä

Venäjänajokoira kuuluu itäiseen ajokoiraryhmään. Se on tataarien ajokoiran suora jälkeläisrotu, eli sen jalostuksessa ei ole käytetty muita rotuja. Täällä koirasta käytettiin nimitystä kostrooman ajokoira. Rotu oli tunnettu Suomessa jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella. 1900-luvulla rotu oli hävitä ensimmäisen maailmansodan jalkoihin, mutta rodun jalostus jatkui määrätietoisesti sodan myllerrysten jälkeen. Itäisen ajokoiraryhmän yhteisenä piirteenä oli erinomaisen tiheä ja kuuluva haukku. Nämä koirat olivat myös sitkeitä työskentelemään ja kyllin rohkeita ajamaan jopa sutta. Venäjällä oli käytetty ajavia koiria metsästykseen jo kauan. Ajokoiria käytettiinkin aluksi ajuekoirina yhdessä vinttikoirien kanssa, ajamaan kettu, susi tai muu petoeläin tappoetäisyydelle. Koiria tuotiinkin Suomeen lähinnä suden metsästystä varten. Kuitenkin muutamassa vuosikymmenessä vähäinen koirakanta sekaantui muihin rotuihin ja katosi. Venäjänajokoiran uusi tuleminen tapahtui 1970- luvulla, jonka jälkeen kanta on lähtenyt vakaaseen nousuun.

Käyttöominaisuudet

Nykyiset omistajat arvostavat erityisesti venäjänajokoiran monipuolisuutta metsästyksessä. Useimmilla on luontainen innostus jäniksen, ketun ja supikoiran ajoon. Jotkut ovat haukkuneet myös karhua, vaikkei niitä olekkaan siihen erikseen innostettu tai koulutettu. Venäjänajokoiran pennulle onkin ominaista, että se on kiinnostunut kaikesta riistasta. Niinpä onkin helppo valita mihin suuntaan lähtee koiraansa opettamaan. Älykkäänä koirana venäjänajokoiraa pidetään helpommin koulutettavana, kuin muita ajavia koiria. Vahvat käpälät ja lämmin karvapeite ovat niitä ominaisuuksia, jotka ovat tuoneet uusia ystäviä venäjänajokoiralle.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan venäjänajokoira on rauhallinen, hyvähermoinen ja tasapainoinen. Venäjänajokoiran temperamentti ja kestävyys tulevat ilmi metsällä, muutoin se on lempeä. Koulutettavuus on lähes palveluskoirien luokkaa. Joten se sopii metsästyksen lisäksi moneen muuhunkin harrastukseen, kuten jäljestykseen ja tokoon. Halutessaan omistaja saakin hyvin sopeutuvasta venäjänajokoirasta mitä mainioimman seuralaisen, joka ei tuota ongelmia kaupunkioloissakaan. Venäjänajokoira tarvitsee kuitenkin paljon liikuntaa ja aktiviteettia.

Ulkomuoto ja koko

Venäjänajokoira on alkukantainen rotu, hieman sutta muistuttava metsästyskoira. Keskikokoa suurempi, voimakasrakenteinen, korkeajalkainen ja hieman korkeuttaan pidempi. Korkeus, nartut 55-65 cm ja urokset 58-68 cm,. Venäjänajokoiralla on selvä sukupuolileima. Sillä on tummanruskeat tarkkaavaiset silmät ja riippuvat kolmionmuotoiset korvat. Häntä on tyvestä paksu, mutta ohenee kärkeä kohti eikä nouse selkälinjan yläpuolelle. Venäjänajokoiran aluskarva on tuuheaa. Peitinkarva päässä, jaloissa sekä korvissa lyhyttä ja muualla keskipitkää. Väreinä ruskean eri sävyt, selässä voi olla tummempi satula.

Venäläisiä koiria on kahta rotua: kirjava ja ruskea, joista kirjava on syntynyt risteyttämällä venäjänajokoiria englanninkettukoirien kanssa. Pohjaväriltään se on valkoinen musta-beigein, harmaa-beigein tai parkinruskea-beigein laikuin. Rotua ei saa risteyttää ruskean venäjänajokoiran kanssa.

ROTUMÄÄRITELMÄ

Ryhmä: 6 FCI:n numero: ei FCI-rotu Hyväksytty: RKF 5.7.1997 / SKL-FKK 14.6.2000

Alkuperämaa: Venäjä

YLEISVAIKUTELMA Venäjänajokoira muistuttaa hieman sutta. Etenkin kaulan ja pään asento erottavat sen muista roduista. Keskikokoa suurempi ja voimakasrakenteinen. Lihakset ovat kuivat ja hyvin kehittyneet; luusto on voimakas. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA Pituusindeksi on uroksilla noin 105 ja nartuilla noin 107. Ranteen ympärys on uroksilla 12 – 14 cm ja nartuilla 10,5 – 12,5 cm KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE Luonne on rauhallinen ja tasapainoinen.

PÄÄ:Kuiva ja kiilamainen. Voimakkaasta ruumiinrakenteesta johtuen pää ei näytä suurelta. KALLO-OSA: Pitkänomainen ja tasainen. Kulmakaaret ja niskakyhmy ovat vain hieman erottuvat. OTSAPENGER: Loiva. KIRSU: Leveä, pyöreähkö ja väriltään musta. KUONO-OSA: Pitkähkö ja kiilamainen. HUULET: Tiiviit ja väriltään mustat. HAMPAAT / PURENTA: Hampaat ovat valkoiset, voimakkaat, kookkaat, hyvin kehittyneet ja tiivisti yhdessä. Leikkaava purenta. SILMÄT: Keskikokoiset, tummanruskeat ja vinoasentoiset. Silmäluomien reunat ovat tummat. KORVAT: Keskikokoiset, suhteellisen ohuet, melko lyhyet, kolmionmuotoiset, hieman silmien tason yläpuolelle kiinnittyneet ja tiiviisti pään myötäisesti riippuvat. KAULA: Lihaksikas, kuiva ja lähes pään pituinen. Kaulan asento on 35º:n kulmassa runkoon nähden.

RUNKO

YLÄLINJA: Lantio on 1 – 2 cm säkää alempana tai samalla korkeudella. SÄKÄ: Hyvin kehittynyt, selvästi erottuva. SELKÄ: Suora, leveä ja lihaksikas. LANNE: Lyhyt, leveä, hieman kaareva ja lihaksikas. LANTIO: Leveä, hieman viisto ja kohtuullisen pitkä. RINTAKEHÄ: Leveä ja syvä, ulottuu kyynärpäiden tasolle tai niiden alapuolelle. ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on ylösvetäytynyt.

HÄNTÄ: Tyvestään paksu ja kärkeä kohti oheneva. Ulottuu korkeintaan kintereisiin (tavallisesti 2 – 3 cm niiden yläpuolelle). Rauhallisella koiralla häntä on alhaalla, innostuneellakaan se ei nouse selkälinjan yläpuolelle.

RAAJAT

ETURAAJAT:

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vahvaluustoiset, lihaksikkaat ja kuivat, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Etäisyys maasta kyynärpäähän on suunnilleen puolet säkäkorkeudesta. LAVAT: Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 100 – 110º. KYYNÄRPÄÄT: Suoraan taakse suuntautuneet. KYYNÄRVARRET: Poikkileikkaukseltaan soikeat. VÄLIKÄMMENET: Lähes pystysuorat. KÄPÄLÄT: Soikeat ja tiiviit. Kynnet ovat alaspäin suuntautuneet.

TAKARAAJAT:

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat kuivat, hyväluustoiset, lihaksikkaat, hyvin kulmautuneet, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. SÄÄRET: Kohtuullisen pitkät. KINTEREET: Kuivat ja selvästi erottuvat. VÄLIJALAT: Lähes pystysuorat. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

LIIKKEET

Riistan haussa pitkä ravi ja laukka ovat tyypillisiä, ajossa laukka.

NAHKA

Tiivis, joustava ja poimuton.

KARVAPEITE

KARVA: Päässä, raajoissa ja korvissa lyhyttä, muualla pitempää, etenkin kaulan ympärillä ja housuissa. Hännän karvapeite on keskipitkää ja lyhenee kärkeä kohti. Tiivis ja pehmeä aluskarva on rodulle tyypillinen. VÄRI: Ruskean eri sävyt, jossa selvästi erottuva tai hieman vaaleampi, parkinruskea tai harmahtavankeltainen ”satula”, joka voi joskus olla melko vaalea. Pienet valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä ovat sallittuja.

KOKO

SÄKÄKORKEUS: Urokset 58 – 68 cm, nartut 55 – 65 cm.

VIRHEET:

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Yleisvaikutelma: Matala- tai korkearaajaisuus, liian pitkä tai liian lyhyt runko, liian kuiva tai liian turpea rakenne. Luonne: Aggressiivisuus ihmistä kohtaan tai arkuus. Pää: Turpea tai liian suuri pää, liian leveä otsa, liian erottuva niskakyhmy, otsauurre, korostuneet kulmakaaret, pyöreä kallo; kyömy kuononselkä, liian voimakkaat posket, kulmikas huulilinja, hieman suippo kuono; pyöreät, paksut, raskaat, liian ohuet, liian ylöskiinnittyneet, taaksepäin vedetyt tai ei päänmyötäiset korvat; pyöreät, vaaleat, pienet tai syvällä sijaitsevat silmät, löysät silmäluomet. Kaula: Liian pystyasentoinen tai liian pitkä kaula, löysä kaulanahka, puutteellinen karvoitus. Runko: Riittämättömästi kehittynyt säkä; pehmeähkö selkä, jossa säkäkuoppa; pitkä, suora tai köyry lanneosa; kapea tai pysty lantio; kapeahko, tynnyrimäinen tai alaosastaan kapea rintakehä; liian voimakkaasti nouseva tai roikkuva vatsaviiva. Häntä: Liian pitkä, liian lyhyt, liian tuuhea- tai liian niukkakarvainen, liian ylös- tai liian alaskiinnittynyt, sivulle kiertynyt. Raajat: Puutteellinen lavan ja olkavarren välinen kulmaus, ulkokierteiset kyynärpäät, käyrät olkavarret, sisä- tai ulkokierteiset etukäpälät, liian viistot välikämmenet, eteenpäin taipuneet ranteet, heikosti tai liian voimakkaasti kulmautuneet takaraajat, sisä- tai ulkokierteiset kintereet; litteät, hajavarpaiset, pyöreät tai liian pitkät käpälät. Nahka: Poimut päässä tai kaulassa. Karvapeite: Kiiltävä, pitkä, lyhyt tai hieman laineikas karvapeite, puutteellinen aluskarva; liian jyrkkärajainen ”satula”, harmahtavassa ”satulassa” mustat peitinkarvat, punertava pohjaväri, valkoisia merkkejä muualla kuin rotumääritelmän sallimissa kohdissa, yli puolitoistavuotiailla yksilöillä mustaa väriä ohimoissa. Koko: Säkäkorkeuden ylitys 2 cm:llä.

VAKAVAT VIRHEET: Jyrkkä otsapenger, lyhyt kuono-osa, kokonaan tai osittain ruskea, vaaleanpunainen tai vaalea kirsu; tyvestään kohoavat, kiertyneet, pitkä- ja pörrökarvaiset tai liian suuret korvat; notkoselkä, kapea tai puutteellisesti kehittynyt rintakehä; ei suora, sivulle kiertynyt tai selvästi pitkäkarvainen häntä; laineikas tai pörröinen karvapeite, aluskarvan puuttuminen, liian voimakas karvoitus kuonossa; kirkkaanpunainen pohjaväri, täplikkyys, suuret valkoiset merkit, tummat täplät otsassa, korvissa, huulissa ja silmien yläpuolella.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Keskenään eriväriset, vihertävät tai siniset silmät, hiirenharmaa tai kahvinruskea väri; säkäkorkeuden alitus, säkäkorkeuden ylitys yli 2 cm:llä. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.